keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Aikaa lepoon ja nukkumiseen

Rv17+4.

Lomaviikko vierähti altaalla makoillen, noutopöydän antimista nauttien sekä aurinkoa tankaten. Lasten ehdoilla mentiin eli uimista ja uimista ja leikkipuistoilua ja vielä uimista :D Iltaohjelmat oli suosittuja. Missään hotellia kauempana ei käyty, sellaiset retket onkin jatkossa syytä suunnitella etukäteen, koska noihin All Inclusive -paikkoihin on niin helppo jämähtää aamusta iltaan.

Tytöt kävivät Baby Clubissa (Nano) ja Bamsen suklaajuhlissa (Mini) yhtä aikaa perjantaina, ja me käytiin kahdestaan syömässä (siinä samassa buffetissa, koska hotellin alueella piti olla). Sain äitienpäivälahjaksi riipuksen. Mini ja Nano sai uudet läppöset ja vesipyssyt (kaupanpäälle kopio Angry Birds -pehmot). Lentokoneesta Mini osti Barbien ja Nano lentäjäkoiran. Tax freesta täydennettiin drinkki- ja karkkivalikoimaa kotiin. Aika vähän siis ostoksia eikä mitään varsinaisia ns. matkamuistoja. Omaa aikaa olisin kaivannut ehkä enemmän itselleni mutta sen aika taitaa olla vasta sitten kun lapset kasvaa.

Mun GDM-dieetti ei kyllä pitäyt yhtään, vaan herkuttelin ihan surutta kaikella hiilarihötöllä ja herkuilla ja ruokarytmi oli herttaisen epäsäännöllinen. Eilen sitten palasin ruotuun ja ruokavalioon, kun oli sekin diabeteshoitajan ruokavalio-ohjaus. Sain taas uuden verensokerimittarin, ja nytpä sitten mittailen sokereita 5 kertaa päivässä joka toinen päivä 2 viikon ajan (tänään aloitin). Sitten voi harventaa kahteen päivään viikossa. Hyviä ehdotuksia oli mun ruokapäiväkirjan pohjalta mitä voisin vielä parantaa (lähinnä ne annoskoot ja maitotuotteet), mutta perusasiat on tietty jo kunnossa. Ja ne karkit pitäs jättää kokonaan pois, mihin en ole vieläkään pystynyt (on se s-tana kumma!). Nyt mittauskäyrät saa kirjailla omasoteen, joten ei tarvitse varata puheluaikoja hoitajalle, vaan soittavat sitten jos on jotain muutettavaa.

Loman aikana soitteli myös neuvolan terveydenhoitaja (neuvolalääkärikin oli yrittänyt soittaa mutten pystynyt silloin vastaamaan). Kyse oli papa-näytteen yhteydessä löytyneistä clue-soluista, eli bakteerivaginoosista (hiivatulehdukseen verrattava bakteerikannan epätasapaino emättimessä). Sain siihen voidemaisen antibioottikuurin, viikon ajan iltaisin. Tuo tekee mulle huonon olon ja laittaa mahan sekaisin, mutta kaipa sitä viikon kestää.

Huomenna tulen vapaapäivästä huolimatta töihin, ja lauantainakin ajattelin käydä "iltavuorossa". On taas miinustunteja kertynyt lomavalmisteluiden takia.

Viikon päästä on tyttöjen synttärijuhlat, ja niiden suunnitteluunkin voisin panostaa jonkun hetken :D Sisko on luvannut leipoa ja kakku luonnollisesti tilataan leipomosta. Muuten tarjotaan karkkia, sipsiä, popparia ja keksiä. Pienet ylläripussit pitäisi pikkuvieraille kasata ja kutsut lähettää. Ja jos löytäisin pikaisesti jotain Vaiana-rekvisiittaa Minin toiveesta...

Minille isompana lahjana hankitaan oma puhelin ja kuulokkeet - pikku eskarilainen. Nanollekin pitäisi miettiä joku isompi lahja (kolmevuotiaalle pikkusisarukselle se on vaikeampaa, kun paljon jää isosiskolta eikä mitään isompia juttuja vielä oikein vielä edes tarvitse).

Masennusoireita on alkanut taas tulla takaisin, en tiedä onko väsymys syy vai seuraus. Ja pelkään koko ajan että Piko on kuollut! Välillä kyllä liikkeet tuntuu ja se helpottaa sen hetken, mutta on myös piiiiitkiä kausia ettei liikkeitä tunnu (veikkaan että istukka vaimentaa) ja silloin on kyllä mieli tosi raskas. Pitkään ehdinkin olla ahdistumatta. Enkä tästäkään pelosta tiedä onko se masennuksen syy vai seuraus. Liekö vuodenajalla sitten oma taikansa, kun tyttöjen syntymäpäivät on lähellä? Minin syntymä varsinkin kun oli ... hmmm ... kokemus. Onneksi maanantaina on KAKSin kontrolli niin pääsen katsomaan tilanteen (ja lääkärikin pääsee :D).

Pitäisi koettaa löytää aikaa lepoon ja nukkumiseen. Synttäreiden jälkeen helpottanee.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Sit vain odotellaan lomaa

Rv15+2.

Terveydenhoitajan neuvolatarkastus oli tänään. Vein kasan lippulappusia ja lomakkeita (audit-testit, voimavarakyselyt, huumekyselyt, mielialakyselyt) ja käytiin ne läpi. Siinä sekä labratulosten läpikäymisessä menikin yllättävän paljon aikaa, vaikkei varsinaisesti mitään poikkeavaa ollutkaan.

Rutiinimittauksissa ei ollut mitään poikkeavaa. Pissanäytettä en osannut käydä antamassa etukäteen,kun en uudessa neuvolarakennuksessa tiennyt paikkoja :D mutta nyt tiedän. Pissa olikin puhdas: ei sokeria, ketoaineita tai proteiinia. Paino 96kg, nousua reilu 600g viikossa. Huoh. Jospa se tasoittuu. En nyt ole kuitenkaan sitten skarpannut tarpeeksi ruokavaliossa. Verenpaine 138/72 ja pulssi 59. Liikkeet merkattiin + vaikken ihan varmaksi osannutkaan sanoa niistä. Ai joo, clue-soluja oli papa- näytteessä. Terkka aikoi kysyä neuvolalääkäriltä pitääkö tutkia vielä jotain tai hoitaa tulehdusta, kun mitään oireita mulla ei ole.

Kohdunpohja oli noin kolme sormenleveyttä navan alapuolella, kuten näillä viikoilla pitääkin. Kuunneltiin sydänäänet, eikä terkkakaan saanut alkuun kuin istukan viuhviuh-äänet kuuluville. Arveltiin, että istukka on varmaan etuseinässä ja Piko piiloilee sen takana. Lopulta kuitenkin yläviistosta (pysty)sektioarven vierestä "tähtäämällä" kopsekin saatiin kuulumaan. Syke Pikolla 155.

Seulontojen riskilukemat laitettiin ylös neuvolakorttiin: ikäriski 1:346, riskiluku 1:460 ja 18-tris. riski 1:28088.

Seuraava th-neuvola on juhannuksen jälkeen. Silloin saan Kelaa varten todistuksen ja voin hakea äitiysavustuksen ja -päivärahoja. Kolme kuukautta saan toki äitiysloman ajaltakin palkkaa.

Varasin myös Minille ja Nanolle neuvola-ajat juhannuksen jälkeen, mennään porukalla.

Sit vain odotellaan lomaa (sain luvan relata ruokavalion suhteen sen ajaksi) ja seuraava etappi onkin ruokavalioneuvonta loman jälkeen. Ja sitten se KAKSin seurantaultra rv18.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Rennommalla otteella

Rv14+4.

Eilen soitti diabeteshoitaja ajan ruokavalio- ja verensokerimittausneuvontaan. Sinne siis lomareissun jälkeen tiistaina. Onneksi loman voi vielä vetää rennommalla otteella :D Tosin ensi viikolla pidän pari päivää ruokapäiväkirjaa normaaliarjen syömisistä, kun ei sitä reissussa hyövää pitää.

Eilen fiksailtiin paikalleen uutta työpöytää. Uuden jättimäisen lasertulostimen osto aiheutti lumipalloefektin, kun sitä varten piti hankkia pöytä. Vanha pöytä ja uusi pöytä sopivat yhteen (IKEAn Mickejä molemmat), mutta vievät tietenkin enemmän tilaa. Työpisteen kirjahyllyt pitää siis siirtää johonkin (vielä ei ole löydetty sopivaa paikkaa - lasten leikkihuone vahvana ykkösenä). Siitä seuraa, että papereiden ym. säilytykseen tarvitaan jokin muu ratkaisu. Se tulee varmaankin olemaan tyttöjen makuuhuoneseta siirretty Kallax. Jonka paikalle puolestaan siirretään leikkihuoneesta Trofast, jotta kirjahyllyt mahtuvat. Että semmoinen tanssi. Lisäksi tietysti pitää koettaa samalla karsia tavaraa niistä kirjahyllyistä, vanhoja papereita ja sen sellaista.

Edelleen on ratkaisematta, mihin ihmeeseen saadaan hoitopöytä ja vaatelipasto Pikoa varten (tyttöjen makuuhuone ei ole vaihtoehto, eikä leikkihuoneeseen näillä näkymin edes sovi). Omakaan makuuhuone ei oikein houkuttele, mutta oikeasti paikat on aika vähissä. Mini tarvitsee koulupöydän ja -tuolin. Ja pitäisi oikeasti hankkia se leveämpi parisänky, alkaa syödä jo naista, kun joka yö viereen kipaisee kaksi "hiirenpoikasta" ja kolme koiraa. Hiirenpoikasista pienempi on vielä sellaista herkempää sorttia, että alkaa heti vikistä ja kiukutella, jos siskon jalka tai käsi osuu huonosti tai jotain muuta kummaa tapahtuu. Siinä sitten herää äiti ja isäkin ja koettaa saada lapsosia taas nukahtamaan sovussa (Mini tosin nukkuu kuin tukki). Univelka ymmärrettävästi kasvaa, kun viideltä soi aamuisin herätyskello.

Sanoisin, että kesällä meitä odottaa IKEA. :D

tiistai 2. toukokuuta 2017

Tulevia aikoja

Rv14+3.

Olipa meillä hauska reissu tyttöjen kanssa Rovaniemelle! Vappumeininkien sijaan käytiin moikkaamassa Joulupukkia, syötiin hyvin ravintoloissa ja siskon kokkauksia sekä käytiin riehumassa sisäleikkipuistossa. Rapsuteltiin koiraa ja juteltiin. Molemmilta pikkulikoilta pääsi itku kun piti lähteä kotiin, mutta valitettavasti työt ei antaneet myöten olla pidempään.

Mini tirauttti jännitysitkun myös Joulupukin luona, ja Nanoakin selkeästi jänskätti, mutta onneksi herra Joulupukki oli asiansa osaava ammattilainen eikä antanut asian häiritä. Ostin digipaketin valokuvia ja videon käynnistä; jääpi muisteltavaa. Itsellekin käynti oli elämys, hienosti toteutettu sisäänkäynti ja kukin seurue pääsi vuorollaan hetkeksi juttelemaan Joulupukin kanssa ja kuvattavaksi eli ei mitään ryysistä tai kyynärpäätaktikointia tarvittu.

Kyllä maar noiden meidän likkojen kanssa kelpaa reissata, kun kaikki sujuu yleensä ihan mutkattomasti, ja ovat innoissaan kaikesta uudesta. Tuliaisiksi ostettiin shopikinseja lelukaupasta, pehmoporo ja -pukki Joulupukin Pajakylästä sekä Angry Birds -juomalasit koko perheelle Iittalan Outletin alesta. Satanen meni kaikkineen huvituksiin ja toinen mokoma ruokaan ja polttoaineeseen, eli halpa reissu.

Nyt sitten odotellaan seuraavaa reissua eli vajaan kahden viikon kuluttua alkavaa Turkinmatkaa. Pakkailu pitää jo aloittaa viikonloppuna, että nähdään mitä puuttuu. Äiti perui Hoo-koiran hoitoon ottamisen, kun äidinäiti pisti urakalla hanttiin. Olen kyllä tosi pettynyt siitä, ei kai me nyt niin usein apua pyydetä. Mutta ehkä saadaan velipoika talon ja koiran vahdiksi sitten.

Eilen kokeilen kotidopplerilla saada Pikon sydänääniä kuuluville. Aika huonosti se onnistui, vain viuh-viuh-viuh-suonisuhinat sain näiden läskien läpi esiin, mutta jotain sentään. En tiedä olisiko lisempi geeli auttanut. Pitänee odotella viikko tai pari niin saattaa saada jotain kopsettakin. Maanantainahan mulla on th-neuvola, joten siellä ainakin tsekataan äänet kyllä. Mielelläni vaan ainakin Minille kuunteluttaisin sydänääniä kotona, kun se on niin mahdottoman kiinnostunut asiasta. Leikkii dopplerilla toisinaan ja usein käy mu mahan päältä kuuntelemassa korvalla ja toteaa ettei kuulu _vieläkään_ mitään :D

Nimiä mietin jo. Iso Hiiri ei lämmennyt vielä mun ehdotuksille :D Aika rajattu valikoima, kun etunimen loppukirjaimen pitäis olla sama kuin Minillä ja Nanolla. Toinen nimi tulee olemaan perintönimi ja kolmas joku (edes etäisesti) luontoon liittyvä kolmitavuinen.

Kaivelin loputkin äitiysvaatteet komeron ylähyllyltä käyttöön. Paitoja en vielä varsinaisesti tarvitse, mutta housujen valinta helpottuu nyt huomattavasti. Epäsopivat normivaatteet nakkasin puolestaan sinne ylähyllylle odottelemaan tulevia aikoja.



torstai 27. huhtikuuta 2017

Niinhän siinä kävi

Rv 13+5 (piti tarkistaa puhelimen appista).

Kävin eilen sokerirasitustestissä. Glukoosilitku oli pahaa, siinä ei ollut edes mitään makuainetta! Ja kyllähän siitä huono olo tuli, mutta pärjäilin sen pari tuntia kuitenkin. Kävin sitten palkkioksi kahvilassa aamupalalla; kinkkupiirakkaa ja kanelirahkapullaasekä muumiteetä. Illalla herkuttelin vielä viimeisen kerran karkeilla ja suklaalla ennen kuin jätän ne kokonaan pois.

Koska niinhän siinä kävi, että paastoarvo oli 6,2 mmol/l (pitäisi olla alle 5,3), tunnin arvo 10,3 mmol/l (pitäisi olla alle 10,2) ja vasta kahden tunnin arvo oli rajoissa eli 8,3 mmol/l (pitäisi olla alle 8,6). Jo yksi ylitys riittää diagnoosiin eli GDM, tervetuloa!

Eilen kaksi ekaa arvoa olikin jo omasotessa, ja terveydenhoitaja soitti tänään kolmannen arvon tultua. Hän laittaa nyt lähetteen kätilölle KAKSin osastolle 4 ruokavalion ohjaukseen, kuten tapana meille alkuraskaudessa GDM:n saaneille on. Verensokerimittari mukaan ja parin päivän ajalta ruokapäiväkirja, kunhan nyt sieltä ensin ottavat yhteyttä ajanvarauksen merkeissä. Pitää alkaa pitää kännykässä ääniä päällä :D

Mulla perinteisesti on hankaluuksia tuon paastoarvon kanssa ollut, se tuppaa olemaan korkealla riippumatta siitä mitä syön. Käyttöön siis tulee varmaan ensin Metformin ja sitten iltainsuliinit, koska olen melko varma ettei ruokavalion tiukennuksetkaan loppuun saakka pidä tuota paastoarvoa kurissa. Liikuntaa en usko ehtiväni lisäämään ainakaan niin kauan kuin olen töissä, mutta ehkä sitten kesälomalla liikutaan tyttöjen kanssa enemmän, toivon. Kyllä tulee ankea kesä ilman kunnon jäätelöä... vaikka tokihan kohtuuden rajoissa saa kaikkea syödä ja maistaa, kunhan ei jokapäivä kokoajan ja paljon.

Olotila on kyllä vieläkin aika huono raskauden takia. Pahoinvointi tulee ja menee ja koko ajan pitäisi syödä. Mutta ei makeaa, se kostautuu viimeistään seuraavana päivänä hirveällä ololla. Oksentaa ei onneksi ole tarvinnut vieläkään, mutta toivoisin silti että saisin jo normaalimman olon takaisin. Ilmavaivoja on myös kamalasti, etenkin jos syön sitä suositeltua kuitupitoista ruokaa. Joko siis ravaan jatkuvasti vessassa paukuttelemassa tai siedän mahan kurinoita ja kierroksia. Yhyh, kova on Piko pieremään!

Maha kasvaa, tänään otin ekat äitiysleggarit käyttöön, H&M:ltä tilatut XL:t. Tosin enimmäkseen siksi että muut oli pyykissä :D mutta näyttä siltä ettei nuo kovin kauan yllä mahan yli vaan joudun loppuraskaudessa miettimään taas uusia housuratkaisuja.

Huomasin myös, että nykyään äitiysvapaan ajalta ei kerry kuin puolelta vuodelta lomaa, eli lyhyeksi käy mun ensi kesän lomat. Pöhöh. No, onneksi siinä on vanhempainvapaata kuitenkin mahdollisuus koko kesän yli pitää, katsotaan nyt mitä Ison Hiiren kanssa sovitaan.

Täällä sataa vain lunta. No, ehkä se on sopivampi säätila käydä siellä Joulupukin Pajakylässä jonne mennään lauantaina :D Pitäisikin käydä eväs-, tuomis- ja vaippaostoksilla. Nanon kuivaksi opettelu on kyllä hyvin edennyt, mutta pitemmille automatkoille, ulkoillessa ja yöksi vaippa kuitenkin on vielä laitettu. Kesällä varmaan sitten loppusilaus tähän. Tutista se ei kyllä ole aikeissa luopua, vaikka pikkuoravien tuttitarpeista on keskusteltu paljon. Saa nähdä mitä hammashoitaja sanoo kesällä :D

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Huojentava tieto

Rv13+2.

Sain viestin omasoteen: "Varhaisraskauden yhdistelmäseulontatulos on normaali, aihetta jatkotutkimuksiin ei ole." Jee!

Tarkemman riskiluvun kysäisen neuvolassa sitten, jos näkyy potilastiedoissa. Kylläpä oli huojentava tieto.

Huomenna terapiaan. Keskiviikkona sokerirasitukseen.

Viikonlopuksi mennään Minin ja Nanon kanssa mun nuorimman siskon luo Rovaniemelle. Käydään Joulupukin Pajakylässä ainakin.

Eilen rymäytin tyttöjen ulkovaatteet kasaan ja lajittelin. Ei muuten ollut ihan pieni kasa. Sain selville, että Mini tarvitsee välikausitakin ja -housut sekä kasan kenkiä (sen jalka oli venähtänyt talven aikana yli syksynkin popoista). Nano ei tarvi kerrassaan mitään, niin paljon on Miniltä jäänyt ja kirppiksiltä haalittu hyväkuntoista. Nyt on siistimpi eteinen ja yläkomero. Kaksi IKEAn kassillista pientä vaatetta lähti varastoon.


torstai 20. huhtikuuta 2017

Kerrottiin uutiset tytöille

Rv12+5.

Eilen kerrottiin uutiset tytöille, ja jaettiin ultrakuva Faceen. Heti alkoi tietysti ahdistaa ajatus, mikä kaikki voikaan mennä vielä pieleen! Sen kanssa sitten eletään.

Mini oli aivan innoissaan vauvasta! "Mun unelma toteutuu!" Otettiin hänelle oma kopio ultrakuvasta, jonka teippasi oman vaatekaapin oveen ja kantoi mukanaan esiteltäväksi hoitotädille ja -kavereille. Koko ilta juteltiin vauvajuttuja ja katseltiin (vielä varastoon viemättömiä) Nanon vauvatavaroita.

Nano ei ihan niinkään varauksettomasti suhtautunut, vauva on kuulemma tyhmä, eikä äitin mahaa saa katsoa ultralla eikä pistää eikä se saa kasvaa (ja Nano on ihan kauhuissaan ajatuksesta että mä meen lääkäriin). Mutta toisaalta se sanoi, että vauvakin tykkää kun äiti laulaa, ja kertoi asiasta hoitotädille aivan yhtä innoissaan. Taitaa pienempi tarvita vielä sopeutumisaikaa, ettei kohta olekaan pienin. Paljon syliä ja sitä rataa.

Faceen sataa luonnollisesti tykkäyksiä ja onnitteluja. En tiedä olisinko oikeastaan vielä halunnut asiaa jakaa ihan niin laajasti, mutta toisaalta nyt on sitten sukulaisillakin "lupa" iloita facessa asiasta.

Tänään alkoi psykoterapia, ja positiivisin mielin jatkoon. Varovasti aloitellaan raskauden vuoksi. Sen kummemmin en nyt pui niitä juttuja blogissa, avaan ehkä oman salaisen (?) kanavan sitä varten jos kirjoittamistarvetta tulee.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Np-ultra

Rv12+4.

Niskapoimu-ulrassa käyty. Kaikki oli hyvin. Piko oikoi kinttujaan ja karkasi ultran sydänäänianturin alta. Aivot ok, vahva syke, turvotus 1,4mm. Pikon pituus 6,4cm, ja päänympärys 2,1cm, vastasivat viikkoja. Nopeasti meni tutkimus.

Seulonnan tulokset saan ensi viikon alussa omasoteen jos kaikki on hyvin tai puhelimitse jos riskirajat ylittyvät. Tutkitaan down sekä 18-trisomian riskit.

Rakenneultra varattiin rv20 lopulle eli perjantai 16.6.2017.

Kolme hienoa profiilikuvaa sain mukaan. Iso Hiiri ei työvuoron takia päässyt, onpahan siinä iskälle sitten.

Nyt saa raskaudesta kertoa jos jotakuta kiinnostaa. :D

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Eka kolmannes olisi nyt takana

Rv12+3.

Villeimpien raskauslaskureiden mukaan eka kolmannes olisi nyt takana. Tuntuu että aika kuluu liian hitaasti. Hiljaksiin alkaa kuvioihin astua siis tuttu ja turvallinen raskausvitutus. Pitää syödä koko ajan ja yrjöttää koko ajan ja väsyy pienimmästäkin touhusta. Pää miettii kaikkia mahdollisia uhkakuvia (ei auta, Facebook, että suollat silmille kohtukuolemia ja kehityshäiriöitä!)

Mä niin haluisin olla jo siellä sairaalassa leikkauspöhnissä bebé kainalossa! Ja sinne on vielä puoli vuotta... tai sitten sitä ei koskaan tule. Huomenna on np-ultra. Pelkään ettei löydy elämää! Tai riskiluku on jotain kamalaa.

Housut valuu mahan alle, jos ei vyötärökappale yllä kainaloihin. Onneksi viime viikolla tuli H&M:n ja Elloksen paketit, äitiysvaatetta. Nyt pitäisi vielä löytää caprimittaisia leggareita (YHDESTÄ nettikaupasta löysin YHDEN 2kpl pakkauksen Mamaliciousin XL-kokoisia capreja - mitä niille on tapahtunut?) sekä parit shortsit. Sit pärjäilee loman. Ja kesän. Ja syksykin on parasta selvitä!

Psykoterapia alkaa torstaina. Hammaslääkärissä viikko sitten paikattiin 2 hammasta ilman puudutusta, ei tuntunut missään. :D Vielä hammaskiven poistoon maanantaina.

Pääsiäinen oltiin mummilassa. Syötiin, leikittiin (munajahtia) ja ulkoiltiin. Tytöt leipoi mummin kansssa. Olin huonovointinen ja väsynyt, sain kuitenkin nukkua vähän pidempään sunnuntaina kun mummi hoiti tytöt. Autoin mummia asentamaan uuden telkkaritason. Tai siis sisko siirteli tasot ja mä kytkin vekottimet takas paikalleen.

Iso Hiiri oli töissä. Tällä viikolla jatkuu aamuvuorot. Viikonloppuna tulee Ison Hiiren kaveri kylään, tuo meille sen espoolaisen Cactuksen ja vie Hondan mennessään.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Tappoväsymys on väistynyt

Rv11+3.

Tappoväsymys on väistynyt. Huonovointisuus ei, vaikka on sekin ehkä vähän laimentunut. Nälkä on alituiseen läsnä. Huomenna on hammaslääkäri, viikon päästä np-ultra.

Perjantaina tytöt kävi hoitotädin kanssa tutustumassa eskariin! Oli ollu tkuulemma kivaa. Mukava, kun Mini pääsee näkemään jo etukäteen paikkoja niin ei ehkä ihan niin paljoa jänitä sitten syksyllä.

Viikonloppuna mummi kävi hoitamassa tyttöjä. Käytiin Katinkullassa uimassa. Ison Hiiren kanssa käytiin parin myynnissä olevan talon pihalla ihmettelemässä ja yhdessä näytössä. Ei kuitenkaan vielä mikään noista taida olla meidän uusi koti. Tuossa naapurissakin on yksi lupaava ehdokas myynnissä, mutta ei siinä sitten ollutkaan niin montaa makuuhuonetta kuin pohjakuva antoi ymmärtää.

Iso Hiiri palasi töihin eilen, iltavuoroon. Ainakin eka päivä meni ihan kivasti. Mä lehdän aamulla aikaisemmin töihin, ja ehdin mukavasti hakemaan tytöt hoidosta sitten.

Perjantaina käydään ukkilassa syömässä ja lähdetään sitten mummilaan pääsiäiseksi. Isolla Hiirellä onkin töitä.

Matkan loppumaksun kanssa on saanut soitella ympäriinsä aktiivirahalle ja TUIlle. Oli jäänyt aktiivirahalla maksu suorittamatta, ja matka uhkasi peruuntua. No, toivotaan että huomenna viimeistään maksu näkyisi TUIlla saakka, ainakin nyt se oli jo mennyt luottokortilta. Grf.