torstai 16. marraskuuta 2017

Refluksi schmefluksi

Tänään käytiin Pikon kanssa 1kk neuvolassa. Paino 4305g, pituus 53,7cm ja pipo 36,8cm.

Paino ei ole ihan noussut sitä tahtia mitä pitäisi. Ehkä ei saa rintaa imettyä tehokkaasti tai pulauttelee liikaa... Nousut ja puklut tekee myös kipeää eli pikku refluksikko meillä taas. Painoa kontrolloidaan viikon päästä, jos Gaviscon ja tiheämmät syöttövälit auttaisi.

Refluksiin saatiin siis ohjeeksi aloittaa joko maidonsakeuttaja tai Gaviscon. Jälkimmäisellä aloitetaan (huomenna) koska se on mulle ennestään tuttu.

Refluksioireet meillä:
 kaaripulautukset syönnin jälkeen
 puklaus tuntien päästä syötöstä
 kivuliaat pulautukset
 kivuliaat röyhtäykset
 puklaus ja sen nieleminen
 nieleskely
 hikottelu (todella usein)
 röhinä ja örinä
 selän veto kaarelle kivusta (sängyssä ja sylissä)
 itkuisuus
 katkonaiset unet (herää nousuihin)
 selinmakuulla ei kivaa

Näihin auttaa: sängynpäädyn nosto (vähän), kanniskelu, pulautusten ja röyhtäysten helpottaminen asennoilla, maltilliset syöttömäärät (ei lohtua tissiltä), kapalointi nukkuessa.

Terveydenhoitaja oli katsovinaan että kielijänne voi olla kireä, ja nyt kun tein omaa tutkimusta netissä niin näin taitaa olla asia. Pikon käytös rinnalla myös vahvistaa vähän asiaa, vaikka periaatteessa imee reippaasti niin imuote on kapea ja välillä mieluummin vain lupsuttelisi nännin päätä kuin imisi kunnolla ja sit ärisee ja riehuu, kun ei tule maitoa, unissaan imu ja rytmitys sujuu paremmin. Mietin myös sitä, kun nielemisäänet kuuluu niin hyvin, että varmaan nielee samalla ilmaa. Ja kappas, kireä kielijänne voi myös aiheuttaa refluksia juuri tuon ilman nielemisen vuoksi. Kielijänteestä aion kysyä vielä viimeistään 6vkon neuvolalääkärissä, jos nyt en soita erikseen tai kysele ensi viikolla.

Nostin aamulla mielialalääkityksen annosta. Ihan hyvä että tein, tämän päivän neuvola ei varsinaisesti nyt parantanut mun ahdistusta mitenkään. Nyt on tärkeää että mä pysyn toimintakykyisenä. Toisaalta alkuvitutuksen jälkeen tämä ehkä helpottaa, kun on taas joku tietty asia mitä "vastaan taistella".

perjantai 3. marraskuuta 2017

Kaksi viikkoa

Piko on jo kaksiviikkoinen :D

Loppuraskaus oli ihan kamala. Olin rättiväsynyt ja nukuin kaiket päivät, vain välttämättömän jaksoin tehdä. Vatsa painoi tosi paljon ja kaikki - jopa istuminen - oli fyysisesti raskasta. Hikoilin kuin possu :D Olin huonovointinen koko ajan enkä jaksanut syödä juuri mitään, joten ketoaineet oli kahdessa viimeisessä kontrollissa plussalla. Sokeriarvot pysyi kuitenkin kurissa 20 insuliiniyksiköllä loppuun asti. Myös verenpaineet oli korkeammalla aikaisempaan verrattuna. Jouduin mm. vihkisormukset ottamaan pois lievän turvotuksen takia jo viikkoja ennen synnytystä. Parilla viimeisellä äitipolikerralla Pikosta otettiin sydänkäyrää myös, ja koska vauvan vointi oli hyvä niin pidettiin sektiopäivänä 19.10. vaikka mä olinkin jo ihan kypsä :D

Ja niin me sitten mentiin torstaina 19.10. sika-aikaisin (6:30) aamulla KAKSiin. Päästiin leikkaukseen ekana, ja leikkaus meni hyvin, mitä nyt spinaalipuudutus ei meinannut ensin onnistua ja anestesialääkäri joutui laittamaan uuden piikin ja senkin useampaan kertaan kun ei meinannut mennä selkäydinkanvaan oikein. Mun verenpaineet laski useaan kertaan tosi alas ja voin sen takia aika huonosti leikkauksessa mutta olo koheni sitten aina pian kun paineet tasattiin lääkkeellä.

Nopeaan pikku poika Piko Hiiri olikin ulkona. Syntymäpaino oli 4050g, pituus 51cm ja päänympärys 36,1cm. Apgar 9-9-9.

En kuitenkaan uskaltanut ottaa vauvaa ihokontaktiin leikkauspöydällä kun olo oli niin hutera. Eipä mitään, Piko pääsi sitten pian Ison Hiiren paidan alle ja minut kursittiin kokoon. Pikaseen tulivat sitten tuore isä ja kätilöt (opiskelija mukana) tuomaan Pikon heräämöön mun paidan alle, ja hän nappas heti rintaan kiinni. Siinäpä sitten tuhistiin. Puolen päivän maissa pääsin osastolle.

Piko sai lisämaitoa ennen kuin pääsi ekan kerran mun rinnalle, kun verensokerit laski 2,3. Sen jälkeen ei maitoa tarvinnut antaa, vaan sokerit sekä Pikon vointi pysyi hyvänä sillä mitä sai mun rinnasta irti. Vierihoidossa ja ihokontaktissa mentiin heti, koska mä pystyin syömään ja puoli-istuvassa asennossa imettelemään. Olisin halunnut nousta jo eka iltana sängystä, mutteivät halunneet poistaa katetria yötä vasten joten odottelin kiltisti perjantaiaamuun, ja pääsinkin vessaan kohtuudella. Siihen asti hoitajat hoiteli vaipanvaihdot ym. mutta sen jälkeen ne sujui melkein vanhasta muistista. Mitä nyt pippelin hoidosta kyselin kun siitä ei ole kokemusta :D

Lauantaina päästiin illasta kotiin, kun kaikki veriarvot (mm. bilirubiini) oli vauvalla ok ja mä olin toipunut ennätysvauhtia. Varmaan leikkauksen aikana annettu morfiini auttoi liikkeelle pääsyssä niin toipuminen pääsi käyntiin heti. Kipulääkkeenä vedin Buranaa ja Panadolia reilun viikon. Nyt vointi alkaa olla normaali, mutta vielä pari viikkoa pitää vältellä nostelua.

Piko on semmoinen pieni potkupakkaus, jalat vispaa kädet vispaa. Ei tykkää vaipanvaihdosta (sietää sitä kyllä jos on maha täynnä) mutta syömisestä kylläkin (täyimetyksellä, jei!). Jonkin verran on ollut mahanpuruisia öitä (jotka pelottaa mua johtuen Nanon refluksista), mutta välissä aina sitten myös niitä hyviä, jolloin nukutaan 3-4 tunnin pätkiä heräillen vaan syömään. Vispailutaipumuksen takia nukutetaan Piko kapalossa niin on rauhaisammat unet (toisinaan ei sekään auta mutta harvemmin).

Mun fyysinen vointi on ollut hyvä mutta mieliala varsinkin aamuisin ja yksin ollessa epämääräisen ahdistunut (onneksi Iso Hiiri on kotona). Toki normaaliakin mielialaa on joten eron huomaa. :D Päätin nostaa mielialalääkityksen annosta luvatun 25mg jos ei viikon päästä ala mieli kohentua, koska mitään erityistä syytä huoleen ei Pikon kanssa nyt ole.

Nano käy hoidossa ja Mini eskarissa klo 7-16. Nyt he kotiutuivat isänsä kanssa joten jatkan joskus myöhemmin :D

maanantai 11. syyskuuta 2017

Kaksikiloinen

Rv33+2.

Enpä ole kovinkaan paljoa kirjoitellut, töissä on kiirettä ja kotona ei jaksa tietokoneella istua.

Yhdesti kävin ultrasssa tässä välissä, rv31+5 eli pari viikkoa sitten. Neuvolakortti unohtui töihin, joten mitään tarkkoja lukemia mistään mittauksista en muista. Kaikki oli kuitenkin ihan ok, jopa hemoglobiini, vaikka epäilin sitä syylliseksi megaväsymykseen. Syyllinen uupumukseen selvisi sitten kun sairastuin flunssaan Minin jalanjäljissä, ja Nano seurasi perässä. Kuumetta käväisi vaan Minillä. Nyt aletaan kaikki jo olla voiton puolella, reilu viikko tuota tuntuu kestävän.

Mittauksissa Piko oli kaksikiloinen, keski- ja yläkäyrän välissä ja keskivartalon mitta johtaa (sokeri- ja insuliinilapsi). Keskiviikkona mitataan taas uudelleen. Lapsivettä oli reippaanpuoleisesti, mikä puolestaan selitää sen miksi maha painaa niin v*tusti keuhkoja että olen koko ajan hengästynyt ja hikoan jo pelkästä paikallaan istumisesta. Tämä on melko outoa kun olen normaalisti vilukissa, ja nyt joudun pitämään T-paitaa töissäkin vaikka on ihan syksy jo.

Tukala olo on koko ajan ja närästää pienimmätkin (mm. tuorekurkku on jo ihan nounou ja kahvista ei puhettakaan). Rennietä syön satunnaisesti, ei nyt koko ajan kehtaa popsia, ja röyhtäilen. Vessassa kakkoshädällä käynti on aina oma operaationsa, joka vaatii mm. tunnin aikaa ja lämpimän käsisuihkun; siellä on jokin fyysinen este toimitukselle, kun tuotteen koostumus ei tätä umpea selitä.

Istuminen aiheuttaa oikealle kylkikaaren alle palleaan endokipua, ja jonkun verran viime viikolla myös hartiaa pisti. Nyt se hartiapisto on onneksi rauhoittunut. Tuo kylkikaaren kipu on tosi rasittava, kun teen istumatyötä jossa täytyy nojautua eteenpäin päätteelle, niin sen ilmaantumista ei voi välttää, ja iltapäivällä oon jo yleensä ihan kettuuntunut kipuun. Seisallaan työskentely ehkä auttaisi, mutta en nyt viitsi sähköpöytää alkaa enää viikon tarpeisiin alkaa viritellä. Sairauslomaa ajattelin kysyä keskiviikon äitipolikäynnillä. Kotona saa sentään välillä maata, liikkua ja tehdä juttuja omalla tahdilla. Onhan täälläkin lepohuone kyllä mutta jotenkin ... no viimeksi kun menin hetkeksi tauolla levähtämään, niin nukahdin sinne puoleksi tunniksi, eli parempi ehkä olis nukkua kotona.

Ja joo, olen aika kärttyinen ja väsynyt raskauden takia koko ajan. Viikonlopppuisin ei tee tiukkaakaan nukkua parin tunnin päikkäreitä, viikolla simahdan samantien kun tytöt on nukkumassa. Yöt on kyllä katkonaisia jo, kyljen kääntäminen on melkoinen operaatio, lantion sivut kipeytyvät tosi helposti, ja mittaan öisinkin verensokerit kolmen maissa. Aamuisin kävely on tosi kankeaa, ja töissä istumasta noustessa ihan kivuliastakin liitos- ja löystymiskipujen takia. Kyllä ikä ja huono peruskunto näkyy tässäkin.

Tähän mennessä insuliinit on nostettu jo 16IU / ilta. Näyttää siltä, että mitä vähemmän sokeria syön, sitä vaikeampi on aamusokerien pysyä kuosissa. Mutta eihän sitä voi sokerihoitajille sanoa... koetan sitten tasapainoilla että pystyisin kohtuuterveellisellä linjalla jatkamaan niin että sokerit tottelisi.

Parin viikon päästä olenkin sitten jo äitiyslomalla. Ja siitä kolmen viikon päästä viimeistään syntyy Piko. Kaikki tavarat odottaa vielä pesua ja järjestämistä, varastosta ne sentään on saatu kannettua sisälle. Yksi asia kerrallaan...

Isolla Hiirellä on vielä yksi viikonloppureissu ennen kuin "laskeudutaan" kotiin ja Pikon odotukseen. Vähän kauhulla kyllä odotan miten pärjään itsekseni. Iso Hiiri tarvitsee isomman auton mukaansa, joten ei mahduta pikku-Cactuksella koko köörin kanssa mummilaan, enkä kyllä jaksaisikaan roudata tätä lapsi-koira-härdelliä työviikon päätteeksi minnekään vaikka jollain ilveellä mahduttaisi. Isomummollekaan ei saada hoitajaa, joten mummi ei pääse ainakaan koko viikonlopuksi jeesaamaan. No, koetetaan ottaa rennosti, mikäs hätä meillä kotona ollessa.

maanantai 21. elokuuta 2017

Reippaasti isompi

Rv30+2.

Keskiviikkona rv29+4 kävin neuvolassa ja torstaina rv29+5 KAKSin äitipolilla, ei tarvinnut näytteitä antaa kuitenkaan kahtena peräkkäisenä päivänä. Paino 103,2kg (huoh). Verenpaine 134/70, pulssi 78. Sanoin että pikkasen jo tuntuu tuo pulssi pahalle, kun normisti se on alle 60. Neuvolantäti naureskeli, että monilla sykä huitelee yli sadankin tässä vaiheessa... no kaipa se riippuu mihin on tottunut. Vauvan syke oli 145, eikä sekään mihinkään älyttömän korkealle noussut vaikka mokoma riehuikin (liikkeet ++), joten pääteltiin että sykkeen suhteen taitaa Piko tulla äitiinsä. Kohdunpohjan korkeus 27,5cm. Pissa puhdas (ei sokereita, proteiineja tai ketoaineita). Sain anti-D-suojausrokotteen ja lähetteen vasta-aineverikokeisiin rv36.

Hemoglobiini mitattiin polilla, 117 eli Obsidan-kuuri on auttanut. Piko majailee raivotarjonnassa eli pää alaspäin. Virtaukset oli ok ja istukka edelleen kivasti takaseinässä eikä haittaa leikkausta. Painoarvio 1530g eli keski- ja yläkäyrän välissä edelleen. Synnytysajankohta tarkentui eli leikataan kun 38 raskausviikkoa on tullut täyteen. Todennäköisimmin siis 19.10. Van tämähän voi vielä muuttua.

Neuvolassa ei tarvitse enää käydä ennen synnytystä (jos ei jotain akuuttia tarvetta ilmene). KAKSilla sen sijaan seurataan kahden viikon välein. Pitää koettaa pyytää jollekin muulle päivälle kuin torstaille jatkossa, koska psykoterapia on mulla torstaiaamuisin enkä sitä viittis aina siirtää.

Mini syntyi rv30+4. Piko on jo reippaasti isompi kuin Mini syntyessään ja hikkailee kiivaasti (tämä alkoi jokapäiväisenä ilmiönä parisen viikkoa sitten) joten keuhkotkin kypsyy.

Oma olo on aika kurja, liitoskipuja on paljon istumatyöstä johtuen (saapi hetkosen irvistellä aina kun nousee eikä kävely ole missään nimessä kepeää) ja pallea kipuilee oikealla puolella (endo?). En nyt kuitenkaan ole vielä pyytänyt sairauslomaa, kun vielä jaksan kuitenkin. Nyt ei pitäisi mitään ylimääräisiä menojakaan enää olla, kun viikonlopun PartyLite-konferenssi on käyty. Voi keskittyä töissä loppurutistukseen (muutamana lauantaina pitäisi käydä) ja kotihommiin. Nälkä ei ole oikein kunnolla koskaan, lähinnä huonoa oloa pukkaa jos ei syö. Ja sitten se vasta tukala olo onkin kun syö. Mutta jospa tän kestäisi. Viisi viikkoa on vielä töitä.

Mini aloitti tänään eskarin! On odottanut sitä tosi innoissaan, ja oli aamulla valmiina lähtöön ennätysajassa! Hän piirsi myös eskariopelle piirustuksen viemisiksi. Toivottavasti innostus kestää. Tosi mukava kun saa aloittaa eskaritaipaleen hoidosta tutun kaverin kanssa. Meidän iso pieni tyttö!

Nano puolestaan oli myrtsinä, kun Mini pääsi eskariin ja hän ei :D Nyt alkaakin sitten uudenlainen arki taas kun pitää jo seitsemäksi joutua aamuisin hoitoon, että Mini ehtii syödä aamupalan ennen eskaritaksin lähtöä. Eka aamu sujui hyvin, mutta veikkaan että jossain vaiheessa alkaa äitiä (ainakin) väsyttää.

maanantai 7. elokuuta 2017

Sopimoilleen

Rv28+2.

Viimeinen kolmannes käynnissä. Tukala olo alkoi kyllä jo jokunen viikko sitten, johtunee tuosta mahan koosta :D Närästys on tullut kuvioihin myös. Jaksaminen on parantunut rautalisän aloittamisen jälkeen.

Yhden tärkeän asian unohdin kirjailla ylös kesän polikäynneistä: leikkauspäiväarvaukset. Sektio siis tehdään yleensä viikkoa tai kahta ennen laskettua aikaa (riippuu toki kuinka tässä kehitys kehittyy, mutta ei ainakaan myöhemmin). Ja koska suunnitellut sektiot tehdään täällä torstaisin, todennäköisimmät syntymäpäivä Pikolle on 12. tai 19.10. Näilläpä mennään! Äitiysvapaata mulla siis on kolmisen viikkoa ennen synnytystä, ihan sopimoilleen.

torstai 3. elokuuta 2017

Tytöt ukille hoitoon

Rv27+5.

Kesän aikana Nano oppi kuivaksi! Päiväkuiva hän oli jo monta viikkoa ja yövaipatkin pääsääntöisesti kuivat. Kun viimein loman alkupuolella sain suostuteltua hänet nukkumaan sängyssä, jossa on suojalakana tavallisen lakanan alla, luovuttiin myös yövaipasta. Univahinkoja on sattunut kolme, ja nekin ihan ymmärrettävissä tilanteissa (tyyliin superväsymys, paljon juomaa illalla, jännä päivä takana), joten Nanon vaipa-ajat on ohi. Vielä meillä on muutama housuvaippa laatikossa sekä kuljetetaan pidemmillä matkoilla kassissa, ja hoitoon vietiin paketti, mutta ei ole tarvinnut käyttää. Jäänevät Pikolle sitten aikanaan.

Tällä hetkellä on menossa Nanon "eroon tutista" -projekti. Päivätutista on pääsääntöisesti luovuttu, ja tuti on lähinnä vain yöunien juttu. Nano tosin yrittää ja yrittää saada (minulta - ei muilta) tutia milloin milläkin verukkeella... taivun ainoastaan superraivareiden kohdalla, jos on selkeästi kyse väsymyksestä. Silloin mennään sänkyyn pötköttämään ja otetaan tuti kunnes rauhoitutaan. Joskus tulee uni, joskus riittää lepohetki. Voi olla että tämä on vielä pitkä taistelu, mutta mitään "cold turkey" -huudatusmenetelmää en ajatellut ottaa käyttöön, vaan pikku hiljaa, koska Nano selkeästi on kaivannut tuttia sitä vähemmän mitä pidempään se on ollut poissa. Vieroitusta vaikeuttaa se, että Nanolla on selkeä puhe, ja loistavat perustelut puolesta aina kun tutia yrittää kieltää :D ehkäpä Pikon kanssa yritetään vieroitusta aiemmin...

Työviikon alkajaisiksi kävin maanantaina rv27+2 KAKSilla kasvunseurantaultrassa. Painoni oli taas noussut: 102,4kg. Huoh. Verenpaine 124/81 ja pulssi 83. Pissa puhdas. Heboglobiini mitattiin taas, kun valitin väsymystä, ja nyt se olikin romahtanut 103:een. Aloitin Obsidan-rautalisän. Ultrassa vipelsi reipas vauva, pää alaspäin. Lapsiveden määrä ja suonivirtaukset olivat oli normaalit. Painoarvioksi saatiin jo 1236g, joka on keski- ja yläkäyrän puolivälissä. Isompi on kuin Mini tai Nano ;) joten edelleen kallistuu sukupuoliveikkaus poikaa kohti. Tosin insuliini kasvattaa vauvaa. Iltainsuliini on nyt nostettu 4IU per ilta ja saan sen pari yksikköä nostaa jos aamusokerit alkaa olla taas useampana päivänä yli.

Ensi viikon tiistaina täytyy Miniä käyttää hammashoitolassa normaalissa tarkastuksessa. Samalla pitää kysyä alas kasvavista rautahampaista, kun eivät näytä ilmaantuneen suoraan. Minin kuuloa tutkitana neuvolalääkärillä puolestaan 15. päivä. Mulla on neuvola 16. päivä ja seuraava KAKSin äitipoliaika 17. päivä. 18.-19.8. on Partyliten konferenssi Jyväskylässä. Väsyttää jo ajatuskin, mutta aion kuitenkin mennä lunastamaan tuotelahjat ja koulutusjutut koska olen tuosta lystistä maksanut jo ajat sitten (ennen kuin Pikosta oli tietoakaan :D ). Ei mulla nyt kovin usein noita omia menoja ole.

Isolla Hiirellä on omia viikonloppumenoja YK-ystävien kanssa sekä elokuun että syyskuun puolivälissä. Mummi tulee meille apuun tai me mennään mummille :) Toistaiseksi ei muita menoja ole suunniteltu, ja itse asiassa lepoa kaipaisinkin jo enemmän. Mutta mulla on kalenterissa 16-kohtainen TODO-lista, jota pitäisi alkaa lyhentää... kun Ison Hiiren kesän vapaa-aika meni asennushommissa (jotka siis on pakollisia talon ja auton huoltotoimia kesäisin, eikä mitään "rassailen harrasteautoa" -kivaa), niin mä en ole kertakaikkiaan ehtinyt normiarjen ja -loman pyöritykseltä toteuttaa omia kodinhoidollisia projekteja: ikkunoiden tai mattojen pesua, vauvanvaatteiden setvimistä, tyttöjen vaatekomeroiden päivitystä, kirjahyllyjen ymym. järjestelyä, uunin ja jääkaapin pesua, leluvuoren karsimista... sekä kaikenlaisten muiden kaaospesäkkeiden selätystä kotona. Tuntuu että kaikki on vaiheessa ja sekaisin enkä edes tiedä mistä aloittaa. :( Lisäksi mun pitäisi jokunen lauantaipäivä pyhittää työtuntien korvaamiseen, kun noita päiväpoissaoloja tuntuu kertyvän monestakin syystä. Pkäääk.

No, ainaki me meinataan Ison Hiiren kanssa jonakin iltana käydä katsomassa Valerian and the City of a Thousand Planets. Tytöt ukille hoitoon :D

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Fyysisesti kamala päivä

Rv27+4

Tänään on ollut kyllä fyysisesti kamala päivä. Jo aamusta asti tosi kipeä alavatsa ja -selkä (jotain liitos/ligamentti tms kipuja koska ei oo supistuksia kuitenkaan, maha kovettuu harkkasuppareista tai rasituksesta tosin) sekä väsymys. Istuminen on huono. Seisominen on huono. Liikkuminen on vähän aikaa hyvä (vaapun tosin kuin ankka). Makaaminen ois parasta mut eihän se töissä onnistu. Kävin kyllä kymmenen minuuttia lepohuoneessa pötköllään, oli rentouttavaa kun ei sattunut. Mut ei siellä koko päivää voi viettää. Äsken labrassa sain huimauskohtauksen. Onneksi kohta pääsee kotiin, vaikka eihän sielläkään toki makoilla, vaan laitetaan pikkuhiirulaisille ruokaa ynnämuita kotihommia. En kyllä montaa tällasta päivää jaksa... jos ei helpota ni jään kotiin lepäämään ja/tai haen jostain saikkua. Eilenkin nukahdin ennen kuin ehdin pistää insuliinin ja mitata iltasokerit! Jospa yhden illan unohdus ei haittaisi.

Tein heinäkuun puolivälissä äitiys- ja vanhempainpäivärahahakemukset Kelalle ja tilasin äitiyspakkauksen. Toistaiseki on suunnitlema että mä pidän kaikki vanhemainvapaat, mutta katsotaan sitten tarkemmin kun tiedetään mitä Iso Hiiri tekee virkavapaansa jälkeen eli pysyykö nykyisessä duunissa vai palaako entiseen. Myös lapsilisän laitoin hakuun. Minin ja Nanon yksityisen hoidon tuki pitäisi vielä hakea Minin eskarin aloituksen vuoksi uudelleen, Minihän jatkaa vielä puolipäiväisenä pph:lla kavereiden kanssa, Nano kokopäiväisenä.

Toka lomapuolisko aloiteltiin kotona löhväämällä. Sit käytiin muuansilla 3v synttäreillä. Serkkujen kanssa käytettiin yksi sunnuntaipäivä Oulun HopLopissa ja mäkkärissä, kävin samalla moikkaamassa nuorinta siskoani joka on taas muuttanut takaisin Ouluun.

Viimeiselle lomaviikolle meillä oli varattu ke-pe tuosta Katinkullasta Holiday Club tutustumisloma. Uitiin, syötiin hyvin ja nukuttiin hotellisängyssä. Koirat sai olla kotosalla; Iso hiiri kävi niitä välilllä hoitamassa ja ulkoiluttamassa. Tytöt kyllä tykkää hotellielämästä :D

Me päätettiin sitten Holiday Club -esittelystä ostaa lomaosake nyt kun hinta saatiin tingittyä tosi alas ja tarjolla oli kohde edullisella vuosivastikkeella, eikä maksujakaan tarvitse aloittaa kuin vasta 10kk päästä kun mun äitiysloma alkaa olla ohi. Lisäksi nyt sai myös Gold-jäsenyyden jolla on mahdollsita saada kylpylälomat halvalla (esim. viikko 4mh lomahuoneistossa 255€). Mutta siis itsehän me ei tuota lomaosakeviikkoa (vko 24 Pyhällä) tulla käyttämään, vaan säästetään sen mukanaan tuomat pisteet ulkomaanlomiin, seuraavaksi varmaan Thaimaan reissuun keväällä kun Ison Hiiren kaveri menee naimisiin siellä. Meidän viikko-osakepisteet voi vaihtaa kahteen viikkoon jossain RCIn Thaimaan resortissa. Ostetaan sit noita halpoja osakaslomia Suomen eri kohteista joustavammin. Ainakin toistaiseksi tämä on vaikuttanut hyvältä diililtä. Muutama vuosi sitten kun käytiin vastaavassa, ei tuota Gold-jäsenyyttä ollut vielä olemassa, osakkeiden hinnat oli meille liian korkeat, ja vuosivastikkeet tarjolla olleista kohteista isot. Nyt oli tarjonta huomattavasti parempi, ja kun meidänkin perhekoko kasvaa niin osakasalennuksista ja lomakohteiden isommista huoneistoista on tosissaan jo hyötyä, kun muuten joutuu aina varaamaan 2 huonetta hotelleista.

Viimeisenä lomasunnuntaina säät alkoi lämmetä ja me päästiin ihanalle Hiukan uimarannalle uiskentelemaan ja leikkimään. Nano taisi napata sieltä nuhan mukaansa.

Maanantaina alkoi hoito ja työt. Reilun pari viikon päästä Mini aloittaa eskarin. Se onkin sitten taas uuden opettelua kun pitää olla aamuisin ajoissa liikkeellä koko köörin!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Loman eka puolisko

Rv27+2

Loma alkoi ja loppui ennen kuin ehdin kirjoittaa blogiin yhtään mitään. Tarkoitus oli joku ilta istahtaa alas ja päivittää jotain loman aikanakin, mutta muut touhut veivät voiton.

Jäin lomalle juhannukselta. Juhannusta vietettiin ihan kotona, sen kummemmitta seremonioitta. Chillailtiin ja grillailtiin. Aattoillan Iso Hiiri olikin töissä. Kurkistettiin Subilta sitä kassahihnaohjelmaa! :D Eli olimme osa kollektiivista juhannuksenviettoa.

Loman alkajaisiksi kävin itse neuvolassa. Pissa oli puhdas, paino 97kg, verenpaineet 137/72, pulssi 73. Kohdun pohjan korkeus oli 18,5cm (normaalikäyrällä) ja Pikon syke 150, liikkuvaista sorttia eli potki topakkana anturiin. Sain lähetteen mukaan taas vasta-aineverikokeisiin, ja kävinkin niissä sitten rv25 omalla terveysasemalla. Tulokset tuli viime viikolla, ja Piko on rh+. Eli mun negatiivisuuden vuoksi tarvitsen anti-D suojauksen rv28-30, sinnepä rv29 varasin seuraavan neuvola-ajan äskettäin.

Sitten oli Minin ja Nanon neuvolat peräjälkeen. Nano sai 3v "kettutestistä" 2 pistettä vajaa täydet ja oli kasvanut esimerkillisesti käyrällä (lukemia en kyllä muista). Kaikki oli muutenkin mainiosti. Tutista ollaan kesän aikana neuvolan kannustuksesta koetettu luopua. Ei se ihan ole onnistunut, mutta ainakin se jatkuva piippu huulessa norkoilu on vähentynyt, kun olen selkeästi rajanunt että tuti vain nukkuessa. Silloinkin jos tulee raivari, jonka taltuttamisesta ei ilman tuttia tule ihan yhtään mitään (pienemmät hermostukset selvitään jo tutitta), mennään petiin pötköttämään ja rauhoittumaan ja sitten vasta saa tutin. Toisinaan nämä megaraivarit onkin olleet väsymystä (päikkäreitä on tosi harvoin kesällä nukuttu) ja Nano on nukahtanut rauhoituttuaan.

Myös Mini oli kasvanut hyvin, jo 110 cm pituutta ja painoakin tullut reippaasti (luikku-Minille se on saavutus)! Neuvolatädin kanssa kahdestaan tehtyistä testeistä ainoastaan kuulo hieman huolestutti. Matalinta taajuutta ei Mini toisella korvalla kuullut ollenkaan, joten varattiin sitten aika neuvolalääkärille. Hän sitten päättää onko aihetta kuulopolin tutkimuksiin. Arjessa tuo alenema ei kyllä ole näkynyt mitenkään, mutta onhan tuo hyvä tutkia nyt ennen koulua. Mini sai myös rokotuksen. Pikkuvauva-ajan toimenpidemyönteisyys on kyllä Ministä karissut, nytkin itki suoraa huutoa ennen rokotusta niin ettei edes huomannut milloin se pistos oli jo ohi. Mini pelkää pientäkin kipua kamalasti, varsinkin jos tulee haava tai naarmu. Mustelmat ei niinkään haittaa. Nyt on ottanut pyörällä ajaessa tavaksi laittaan pitkälahkeiset ja -hihaiset vaatteet sekä hanskat ettei vaan tule asfaltti-ihottumaa, kun muksahti kerran ja sai melkoiset naarmut nahkaansa (mitenkään pahemmin ei tokikaan käynyt).

Sitten oltiin viikko mummilassa. Käytiin uimassa, ajettiin lättähattujunalla, vietettiin pomppulinnapäivää rannalla, käytiin poniratsastuksessa... Mummin kanssa mä maalasin (yöaikaan kun lapset nukkui) mummilan punatiilisen leivinuunin valkoiseksi, ja koko talo valaistui. Mä lähdin sitten viikon päästä Ison Hiiren kanssa viettämään pari päivää (kolme yötä!) laatuaikaa ihan keskenämme. Asennettiin pesukonetta, käytiin leffassa ja syömässä, ja oltiin vaan kaksin. Virkisti!

Ystäväperhe kävi kylässä sitten mummilasta palattuamme. Käytiin Angry Birds -puistossa riehumassa. :) Sitten Mini pääsi käymään ystäviensä kanssa elokuvissa ihan ilman äitiä (ystävän äiti käytti tyttöjä).

Puolivälissä heinäkuuta käytiin ukin kesäpaikassa viettämässä kokoontumisviikonloppua (eno ja serkut tuli myös). Tytöt viihtyi ja nautti silminnähden! Hyvää ruokaa ja hiljaisuudesta nautiskelua (siellä ei oikein edes kännykät kuulu). Iso Hiiri kävi Hoo-koiran kanssa pikaisesti lauantaina pyörähtämässä.

Sitten olikin maanantaina (rv25+2) taas KAKSin äitipoliaika, ja sain aamusokeriarvojen perusteella (useamman kerran jo yli sen 5,5) tuomion aloittaa iltainsuliini. Paino oli pompsahtanut 101,2 kg. Verenpaine oli 131/76 ja pulssi 84. Pissa oli puhdas. Mitattiin myös hemoglobiini, joka oli silloin 118. Lääkäri ultrasi Pikon koon (ei saatu kuvia mukaan) ja arvioi painoksi 890g, tasan keskikäyrällä. Lapsivettä oli normaalisti ja virtaukset ok, syke kuunneltiin. Vauhdikkaasti Piko liikkui. ;) PAPP-A arvo oli mainittu rakenneultran potilaskertomuksessa, se oli 0,3 eli pieni verrattuna 0,5 viitearvoon (Nanolla oli 0,45 ja Minin arvo ei ole tiedossa). Se voi ennakoida vauvan pienikasvuisuutta. Lääkärin mukaan tuosta ei kuitenkaan ole mitään ekstrahuolta, ja sitä seurataan samalla kun muutenkin vauvan kasvua nyt. Eli senkin suhteen saa olla huoletta.

Siinäpä se loman eka puolikas menikin. Ehkä mä huomenna jatkan sit loppupuoliskosta. :D

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Lorvia välillä

Rv21+3

Perjantaina (rv20+6) käytiin rakenneultrassa, ja kaikki oli hyvin. Rakenteet ja elimet siellä missä kuuluu, lapsivettä normaali määrä sekä Pikon koko viikkojen mukainen. Saatiin muutama kasvokuva mukaan. Pojalta hän niiden sekä aavistusten perusteella näyttää kaikkien mielestä! Mielenkiinnolla odotamme syntymää :D

Potkuttelujen päivärytmi on Pikolla kyllä aika samanlainen kuin siskoillaan. Ja pissarakkoni on löytynyt jalkapalloksi. Onneksi potkuissa ei ole vielä tarpeeksi voimaa että pääsisi vesivahinkoa syntymään.

Kipuja on alkanut lantion alueelle tulla, häpyluuhun erityisesti. Kävelen kuin ankka! Onneksi alkaa parin päivän päästä loma eikä ihan koko aikaa tarvitse istua työtuolissa (liikkeelle lähteminen on pahinta pitkän istumisen jälkeen). Uusi sänky auttaa kummasti, ei lonkkien sivut kipeydy kyljellä nukkuessa. Maha alkaa vähän olemaan jo tiellä. Paino ei ole kuitenkaan noussut edellisen neuvolakäynnin jälkeen käytännössä ollenkaan! Se seilaa 95,8kg ja 97,5kg välillä, riippuen aamusta.

Miniltä lähti pari viikkoa sitten kaksi maitohammasta alhaalta edestä! Molemmat jäätelöä syödessä parin päivän välein. Toinen saatiin talteen (hammaskeiju toi 2 €) ja toinen meni jätskin mukana mahaan :D Pikku rautahampaan nysä on alkanut kasvaa, aika taakse mielestäni. Elokuussa on Minin hammashoitola-aika, joten eiköhän ne siellä katso onko hampaat tulossa oikeaan paikkaan.

Paljon on nyt tehty kotona kalusteiden siirtelyä, mutta ei vieläkään ole ihan "valmista". (Liekö koskaan...) Takkahuoneeseen nojatuoli (imetyksen/syöttöjen voisin kuvitella olevan siinä mukavaa) ja vuodesohva tyttöjen leikkihuoneeseen. Olkkarin pöytä leikkihuoneeseen nukkekotia varten ja pienempi lasipöytä olkkariin. Vielä pitäisi vähän "karusellissa pyörittää" Kallaxeja että saataisiin vauvalle toimiva lipasto makariin. Sitten oliskin korkea aika alkaa järjestämään komeroiden ja lipastojen sisältöjä! Huutista ja kirppismyyntiä ajattelin syksymmällä, viimesitään äitiyslomalla jos Piko antaa myöten.

Ostettiin tekstiilipesuri. Sillä on nuo sohvat kuurattu, ja on osoittautunut hyväksi hankinnaksi. Kesän aikana on tarkoitus pestä mattoja, ja kyllä tuo meidän olkkarin sohvakin kaipaa jo pesua. Tosi monipuolinen härveli kyllä, käy myös autonpenkkien pesuun - ja tulee siis lapsi/koiraperheessä ihan tarpeeseen kaikin puolin. Me kun on tähän saakka pruukattu pesettää matot pesulassa (20€ / kpl), niin äkkiä tuo hintansa haukkuu kun nuo meidän kymmenen mattoa pesee pari kertaa :D

Eilen käytiin tyttöjen kanssa sirkuksessa, ja hauskaa tietysti oli! Mini tykkäsi eniten notkeista "käärmenaisista" ja mä laamoista :D Nano tykkäsi taputtamisesta.

En päässyt sinne firman koulutukseen, joten tässä viimeistä viikkoa ihmettelen ihan oikeissa töissä ennen viiden viikon lomaa. Heti juhannuksen jälkeen käydään neuvolassa, ja sitten ponkaistaan viikoksi mummilaan. Puolivälissä kuuta on perinteinen ukkilan kesäpaikan kokoontumisviikonloppu. Loppukuulle varasin parin yön loman tuohon meidän lähikylpylään niin päästään hotellitunnelmaan. Väliin jääpi paljon luppoaikaa, jolloin voitais käydä vaikka Oulussa HopLopissa ja siskon luona, Angry Birds -puistossa, uimarannalla... mitä näitä nyt on. Ja ihan vain lorvia välillä ja ihmetellä elämää.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Puoliväli ylitetty

Rv20+2.

Puoliväli ylitetty. Kyllästyttää :D Kaikki veikkaa poikaa! Apua. Perjantaina on rakenneultra.

Kahden viikon päästä alkaa loma. Tytöt on yhtälailla loman tarpeessa kuin minäkin, eivät millään jaksaisi aamuisin nousta.

Nano oppi polkemaan pyörällä. Ei sitä tosin ilman työntökeppiä uskalla vielä päästää liikkeelle, ohjaaminen tahtoo unohtua :D